etusivu | diskografia | tunnustukset | tarina | kuvat | keikkakalenteri | keikkamyynti |

Joel Hallikainen - Matkalla


Oikean kokoinen esiintymispaikka on siinä, missä näen kuulijani silmät.


Kiitollisena jokaisesta p√§iv√§st√§ auringossa ‚ÄĒ my√∂s varjoisista ‚ÄĒ kerron sinulle urani tarinan. Annan pari vinkki√§ sinulle, joka unelmoit p√§√§semisest√§ alalle. Viisikymment√§ vuotta kest√§nyt matkani jatkuu. Kiitos Luojalle, etten uskonut niit√§, jotka eiv√§t uskoneet minuun.


Oppivuodet


Kukaan ei synny valmiina.


Musiikki on koko elämäni. Varhaisin lapsuusmuistoni liittyy musiikkiin. Käsissäni kävivät viulu, haitari ja huilu. Kun 12-vuotiaana sain kitaran syliini, koko maailma räjähti. Hurriganes oli numero yksi. Syttyi suunnaton innostus ratkaista kitaran salaisuus ja valloittaa maailma. Kitara oli avain syvälle sydämeen ja mahdollisuuteen saada leipä musiikista, jolle Hectorin ja Mikko Alatalon 70-luvun folk-laulelmat tasoittivat tietä. Matka oli alkanut.


Raision lukion urheilukentän päädyssä sijaitsevaan Pommariin avattiin bändeille harjoitustila. Kaupungin tarjoama treenitila synnytti raisiolaisbändien kulta-ajan. Yksi tuon aikakauden edustajista oli vuonna 1979 perustettu Korroosio-yhtye, jossa olin mukana. Bändi muistetaan aikansa yhdeksi merkkipaaluksi jääneestä hitistään: Hei, hei, hei, kuka rakastaa mua? Kuka kovaan punkkariin vois rakastua?

Uuden aallon laineet löivät Suomen rantaan. Olimme neljä soittotaidotonta mutta sitäkin innokkaampaa soittajanalkua. Olimme idealisteja, ja Pommari oli paikka, jossa saatoimme toteuttaa omaa nuoruudenkapinaamme turvallisesti. Oli kestävät seinät ja tukevat ovet. Pommarin kolmessa huoneessa tehdas oli auki päivittäin ja jumalaton jytinä päällä. Siellä harjoiteltiin sosiaalisia avuja. Miten ryhmässä toimitaan ja miten bänditouhu on niin oma maailmansa. Se oli riemua ja energiaa. Korroosion keikat olivat tavallaan samanlaisia kuin Hallikaisen keikat myöhemmin. Riemu ja energia olivat läsnä.


Jossain välissä perustimme raisiolaisen Pertti Saarisen kanssa Simon & Garfunkel -tyyppisen folk-duon. Kiertelimme maakuntaa, kaksi laulavaa miestä ja kitarat. Pertin umpimusikaalisuudesta sain paljon oppia ja asennetta myöhempiin koitoksiin. Halusin oppia soittamaan ja laulamaan kuten silloiset esikuvani Hector ja Alatalo. Olimme innokkaita ja lauloimme omaa musiikkiamme. 1980-luvun alussa tein ensimmäisen harkitun siirron matkalla ammattilaiseksi. Korroosio ja folk-hommat saivat jäädä, kun entisen koulukaverini Jarkko Mäntylän kanssa aloimme esiintyä lapsille instrumentteinamme kitara ja haitari. Teimme Jakke & Jokke -nimellä myös lastenlevyn. Kiertelimme päiväkoteja ja pääsimme esiintymään TV 2:n Kasmasiini-nimiseen lastenohjelmaan. Keikoilta aloin saada jo pieniä leivänmuruja, mikä lisäsi intoa jatkaa eteenpäin.


Pohjatyö


Jokaisen esiintyjän sisällä on jonkinlainen salainen nuottiviivasto. Jokaisella omat sävelensä ja temponsa. Nuorena ei vielä voi tietää omaa sävellajiaan ja tempoaan. Ne on löydettävä. Niiden löytäminen tapahtuu etsimällä, heittäytymällä, vaistonvaraisesti. Oikeaan osuessaan huomaa vain osuneensa oikeaan, ja siitä jatketaan.


Mennään hiukan taaksepäin, aikaan ennen Jakke & Jokke -duon perustamista. Nälän ja pakon saattelemana ajauduin vuonna 1980 Wärtsilän Turun telakan laivalevyseppäkurssille. Siellä tutustuin Markku Leivoon, minua kymmenen vuotta vanhempaan laivanrakentajaan. Markku oli nuoruudessaan harrastanut taikatemppuja ja tiesi jotakin alasta. Kiertelin sivutöikseni esiintymässä nimellä Trubaduuri-Jokke. Lauloin lapsille ja liitin lauluihin tarinoita. Se toimi tavallaan mutta oli kovin erinäköistä kuin se, mitä halusin tehdä. Vauhti ja meno puuttuivat. Halusin heittää rennompaa läppää, mutta minulta puuttuivat kuoret, joiden taakse mennä. Huomasin, että ote yleisöön saattoi herpaantua. Pikkuväen peput saattoivat irrota penkeistä, katse siirtyä pois esiintyjästä.

Taikatemput tulivat kuvaan, kun ymmärsin, että niillä saan yleisön huomioon uuteen asiaan ja itseeni. Markun ensivinkkien kautta pääsin alkuun ja rakentelin ensimmäiset taikatemppuni, joita heti testasin päiväkodeissa, elävän yleisön edessä. Ymmärsin, että minun on tehtävä itsestäni tuote, ja tuotteella on oltava ainutkertainen nimi.

Markku keksi uniikin taiteilijanimen kehittämälleni hahmolle. Taikuri Telmus syntyi vuonna 1984. Se aika oli jatkuvaa erehtymistä ja uuden oppimista. Tuotekehittelyä ja markkinointia. Kaikki tapahtui määrätietoisesti, vaikka saattoikin joskus näyttää irralliselta. Pudotukseen oli aina etsittävä syy. Oli korjattava asia ja mentävä eteenpäin.

Nälkä viihteen ammattilaiseksi oli kova. Etsin oppia kaikkialta. Tein lauluja. Lauloin ja treenasin. Kävin tavarataloissa katsomassa kaikki taikurit, joita silloin esiintyikin melkoisesti. Etsin alan kirjoja ja vinkkejä. Muistan taikurimestari Reijo Salmisen keikan Turun messuilla joskus 1970-luvun lopulla. Oli maagista nähdä, miten Reijo vangitsi karismallaan 2000 ihmistä tuijottamaan kädessään olevaa pom-pom-putkea. Reijon karisma jätti minuun lähtemättömän jäljen. Hän on yksi esikuvistani alalla. Ei tarvittu kuin idea ja usko omaan asiaan; ne yhdessä saivat ihmiset tuijottamaan olematonta, joka muuttui olevaksi.


Ammattilaiseksi


Varmuus syntyy kokemuksesta, usko halusta esiintyä, jonka on oltava suurempi kuin häpeänpelko.


Ensimmäinen palkallinen esiintymiseni laulavana taikurina vuonna 1984 ei ollut hohdokas. Muistan, kuinka meinasin oksentaa jännityksestä. Odotin esiintymisvuoroani kerrostaloyhtiön pyöräkellarissa. Olin ladannut laukkuun viisi temppua ja miettinyt niille hauskat jutut. Olin virittänyt kitaran ja pukeutunut hahmoon. Lauluja oli enemmänkin, mutta temput olivat siltä varalta, että yleisö alkaa herpaantua.

Kun keikka alkoi, paikalle pyöräkellariin saapui vain kaksi talossa asuvaa pikkulasta. Heille lauloin ja tein taikatemppuni. Kun kaksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 1995 konsertoin täpötäydelle Tampere-talon yleisölle konsertissa, joka televisioitiin ja levytettiin ja jota säesti Jyväskylä Sinfonia, pelontunne ennen keikkaa oli täsmälleen samankokoinen kuin vuonna 1984 pyöräkellarissa.

Tässä onkin yksi suuri havaintoni: pelko asuu sisällä, olinpa keikalla missä tahansa. Ainoa keino voittaa pelko on kohdata se ja esiintyä niin paljon, että kaikesta tulee rutiini. Rutiini on sana, jota ei voi kyllin korostaa alalle aikovalle. Tärkeää on myös oman sisäisen häpeänpelon voittaminen. Kaikki tunteet ovat sallittuja ennen keikkaa ja sen jälkeen, mutta lavalla olet vain sinä, kaiken keskipisteenä.

Kun on voittanut oman luontaisen sis√§isen h√§pe√§ntunteensa, uskaltaa heitt√§yty√§ yleis√∂n eteen ja keskitty√§ siihen, mit√§ on tullut tekem√§√§n. Omalle paikalleen. Kuulostaa fraasilta, mutta kaikki l√§htee siit√§, ett√§ yleis√∂ viihtyy. Silloin esiintyj√§ kokee olevansa t√§rke√§ ja ainutlaatuinen ‚ÄĒ ja samalla h√§n my√∂s tulee t√§rke√§ksi ja ainutlaatuiseksi. Esiintyj√§n ensisijainen teht√§v√§ on saada yleis√∂ tuntemaan itsens√§ ainutkertaiseksi ja merkitt√§v√§ksi. Yleis√∂ vaistoaa, oletko aito ja omalla paikallasi.

Nuorena tein taikurikeikkoja myös smokissa ja kiiltonahkakengissä, mutta jokin oli pielessä. En ollut omalla paikallani. Ymmärsin, että minun on tehtävä valinta. Miten aion uraani jatkaa? Jos olisin jatkanut omalla nimelläni taikurina, minun olisi pitänyt astua taika-ammattilaisten joukkoon. Se olisi tarkoittanut mielettömästi treeniä, kilpailuja ja paneutumista kaikkeen alalla olevaan.

Musikaalisuuteni esti minua ryhtymästä siihen. Musiikki vei ja vie tänäänkin. Jos olisin alkanut raivata uraa taikurina, olisin menettänyt osan uskottavuudestani muusikkona. Olen ensisijaisesti laulaja ja muusikko, jolle taikuus on ilo ja hilpeä harrastus.


Läpimurto


Asetelma oli enemmän kuin herkullinen. Takanani oli yli kymmenen vuoden uuttera pohjatyö. Takataskussani oli julkaisuaan odottamassa valmis esikois-iskelmäalbumi. TV2:lla pyöri joka torstai miljoonan katsojan Tuttu juttu.


Olin sinnikäs. Osasin kehittää ja markkinoida itseäni. Tein ammattimaisesti keikkoja monet vuodet ja sain siitä jo kasvavalle perheelleni leivän. Hyvä keikka poiki aina uuden, ja tekemällä oppi. Pöytälaatikkoon kertyi lauluja, joista myös Matti ja Teppo levyttivät muutamia. Ensimmäisen kultalevyn sainkin veljesten Kaiken takana on nainen -albumista, jossa oli kolme lauluani. Matti ja Teppo ovat ammatillisessa mielessä esikuviani yrittäjinä tällä alalla. He ovat uskoneet omaan juttuunsa ja toteuttaneet sitä. Heidän määrätietoisista valinnoistaan alalle aikovan kannattaa ottaa oppia. Uskoa omalle laulajan uralle antoi myös menestys nokialaisessa Tapsan tahdit -laulelmakilpailussa, jossa tulin toiseksi vuonna 1989.


Laivakeikkojani tein vielä yksin, kunnes minua pyydettiin vakituiseksi risteilyisännäksi Viking Linen laivoille. Ymmärsin, että tarvitsen rinnalleni kumppanin. Ollessani häämatkallani vuonna 1986 silloisessa Neuvostoliiton Shotsissa tutustuin Timo Koivusaloon, joka olisi verraton työpari tähän vakanssiin.

Niin tapahtui. Timo hyppäsi ulos päivätyöstään, ja aloitimme yhdessä monivuotisen todellisen teatterikorkeakoulumme ruotsinlaivoilla, joissa ahkerasti keikkailimme. Ilta illan jälkeen saimme hioa ideoitamme laadukkailla estradeilla elävän yleisön edessä. Kohtasimme satojatuhansia ihmisiä. Tapasimme lähes kaikki alalla vaikuttavat esiintyjät ja opimme viihdetyön lakeja. Keskinäiset kemiamme pelasivat loistavasti yhteen. Joskus vitsailimme, että meillä on niin kivaa, että välillä yölläkin pitää herätä nauramaan. Oli vain ajan kysymys, milloin löisimme itsemme läpi, niin vakavaa ja määrätietoista panostuksemme viihde-alalla oli.

Nyt me molemmat olemme löytäneet paikkamme kartalla ja saamme tahoillamme toteuttaa unelmaamme tässä moniulotteisessa ammatissa. Ilman yhteistyötämme menneisyydessä ja tv-ideaamme moni asia saattaisi näyttää tänään toiselta.


Laivoilla synnytimme Timon kanssa myös idean Elämäntoveri-nimisestä televisioohjelmasta, jossa testattaisiin pariskuntien keskinäistä tuntemista. Kustansimme videopajalla omakustannedemon ja tarjosimme ohjelmaa televisiokanaville.

TV 2 tarttui syöttiin. Kun ohjelma päätyi televisioon, sen nimi vaihtui muotoon Tuttu juttu, jonka Pia-vaimoni lohkaisi miettiessämme ohjelmalle osuvaa nimeä. Tuttu Juttu oli TV 2:n katsotuimpia viihdesarjoja koko kymmenvuotisen kaarensa ajan.

Jokaisessa ohjelmassa oli myös musiikkia. Kerran Tapani Perttu sairastui ja joutui peruuttamaan esiintymisensä aamun varoitusajalla. Ohjaaja Jouko Konttisen hätäratkaisuna sain paikata ja laulaa ohjelmassa laulut Sinulle ja Kuurankukka.

Siinä hetkessä tiivistyi se, mihin olin tähdännyt kaikki vuodet. Suuri yleisö yhdisti nimen, kasvot ja laulut. Tähti oli syttynyt, ja kansa halusi omansa. Kahdeksalta seuraavana aamuna puhelimet alkoivat soida. Ne soivat taukoamatta vuosia. Kaikki unelmani toteutuivat moninkertaisesti. Edessä oli miljoona kilometriä, tuhansia keikkoja, Emmoja, Telviksiä, Venla, kulta- ja platinalevyjä. Lööppejä ja otsikoita. Olin megatähti. Kaikkea tuli kahmalokaupalla. Lopulta enemmän kuin jaksoin kantaa.


Huipulla


Menestyksen keskellä ei ymmärrä, paljonko on tarpeeksi. Sen ymmärtää vasta kun sitä on liikaa.


Menestyksen osuessa kohdalle kone löi hetken tyhjää. Kaikki aiemmat tekemiseni olivat johtaneet tähän. Tuttu juttu -ohjelman ja Kuurankukan siivittämän suosion aika oli yhtä hullunmyllyä.

Osasin pelata korttini. Tunnistin huijarit ja iholle tulijat. Otin vastaan kaiken, mitä maailma tarjosi. Aikaisemmin nenän edestä kiinni lyödyt ovet aukesivat selkosen selälleen. Se hiveli ja imarteli. Television Tuttu juttu eli omaa elämäänsä lähes miljoonalla viikoittaisella katsojallaan. Levyt myivät kuin häkä, ja keikoilla tehtiin yleisöennätyksiä. Kaikki oli liian helppoa. Riitti, kun saavuin paikalle; yleisö ei kuitenkaan enää katsonut minua vaan menestystä, jota kannoin mukanani.

Minusta tuli ulkopuolinen omassa elämässäni. Seurasin sivusta megatähden elämää omissa kuorissani. Tilanne muljahti päälaelleen. Se oli epätodellista lentoa. Edessä näkyi vain pieni piste.

Vuodet kuluivat. Mitä hurjemmaksi vauhti muuttui, sitä vähemmän näin sivuille. Nälkä alkoi muuttua ähkyksi. Tekemisen ilo ja kyky kohdata alkoivat kadota. Jossain vaiheessa ilo vaihtui väkisin pusertamiseksi ja elämän perusasiat kauppatavaraksi.

Timon ja minun välille alkoi kasvaa railo, joka vei meitä eri suuntiin. Ristiriita kasvoi niin suureksi, että lopulta tein kivuliaan päätöksen hypätä ulos oravanpyörästä. Eromme huomattiin ja uutisoitiin näyttävästi lööpeissä. Moni ihmetteli ratkaisuani. Päätös ei ollut helppo, mutta se oli oikea. Ratkaisu oli omani. Tein sen perheeni ja itseni vuoksi.


Kankkunen


Se, mikä menee ylös, tulee myös alas. Tulee uusien tähtien aika.


Menestys kestää enintään viisi vuotta. Sen jälkeen sinut on nähty ja kuultu. Menestyksen kestoa voi venyttää vähän, mutta jossain kohdassa tulee piste, jossa artisti tipahtaa ulos todellisuudesta, jollei hän ymmärrä pysähtyä. Yleisö alkaa tuntea hienovaraista myötähäpeää, kun artisti ei osaa irtautua eilisestään. Venytetty tarina muuttuu yksinäisen ihmisen sairauskertomukseksi.

Menestyksen jälkeen tuli krapula. Tein muutaman vuoden työtä itseni kanssa. Tunsin arvottomuutta. Sain kateellisilta tukkapöllyä, ja ovia lyötiin kiinni nenäni edestä. Mikään ei tuntunut onnistuvan siinä, mistä hetki sitten olin saanut niin paljon. Se oli tunne, että en kelpaa, en riitä enkä ole olemassa.

Tässä minua auttoi perhe. Lapset omalla läsnäolollaan ja omilla tarpeillaan. Ilman kivuliasta valintaani lapseni asuisivat tänään ehkä kahdessa kodissa. Ja kuka tietää, missä itse olisin. Suurin saavutukseni on, että perheeni on vielä koossa. Sitä saavutusta ei ole myöntänyt mikään tuomaristo tai raati. Sen saadakseni olen joutunut luopumaan monesta.

Syd√§meni sopukoissa tunnen tehneeni oikein. El√§m√§√§ pit√§√§ katsoa pidemm√§ll√§ perspektiivill√§. Haluaisin el√§√§ vanhuuteni lasteni ja heid√§n lastensa ymp√§r√∂im√§n√§ Jokke-pappana. T√§m√§n ‚ÄĒ ehk√§ el√§m√§ni suurimman ‚ÄĒ valinnan tein t√§ss√§ kohdassa matkaa.


Uusi suunta


Pysyin hengiss√§ siksi ett√§ olen se, joka olen ‚ÄĒ en se, joka minun haluttiin olevan.



Kiivastahtinen kiertue-elämä vaihtui vuosituhannen vaihteessa perhearkeen. Päätös koti-isäksi jäämisestä lujittui, kun perheeseemme odotettiin kaksosia aiempien kolmen lapsen lisäksi.

Jotta en kuitenkaan kokonaan kadottaisi tuntumaa esiintymiseen, teimme vuosina 2004‚Äď2005 yhdess√§ Arja Korisevan kanssa TV 2:lle Jos sais kerran -musiikkivisailua. Se oli kiva projekti vailla stressi√§ ja puserrusta. Ohjelmaa esitettiin kanavalla t√§ydet kaksi kautta.

Myös ikiaikainen haaveeni tehdä ohjelmaa TV 2:n Pikkukakkoseen toteutui vuonna 2005, kun tein Telmus Taikatakki -hahmona kymmenen jakson tuotannon lapsille.


Vuonna 2004 syntyi ensimmäinen gospel-levyni. Gospel-levyt ovat olleet iso luku matkallani. Hengellinen herääminen ja uudet laulut avasivat aivan uudenlaiset estradit. Syntyi lauluja ja konsertteja, joihin tunsin juuri minua mankeloitavan ja asetettavan.

Yhteistyö kirjailija-terapeutti Seppo Jokisen kanssa on poikinut lähes 300 yhteistä iltaa. Kirkon Yhteisvastuu-keräyksen hyväksi olen saanut laulaa yli 300 000 euron edestä. Gospelkonserteissani on käynyt lähes 300 000 kuulijaa. Kirjailija Tommy Hellstenin kanssa olemme rakentaneet yhteistä konseptia, jonka teemana on Hetki ihmiselle.

On syntynyt kiertueita, lauluja, kirjoja, levyjä ja kohtaamisia. Paljon hyvää on tapahtunut uran tässä vaiheessa, jossa eniten koen olevani oikealla paikalla.


Jonne Aaronin minulle 2013 tekemä laulu Särkynyt on ehtinyt jo Radio Suomen soittolistan ykköseksi. Mihin uuden Kaunis elämä -albumin laulut vielä yltävätkään? Matka on kesken. Otan kitaran, hyppään autoon ja lähden keikalle. Kyky kohdata on tullut takaisin.


Matka jatkuu


Ihmisen elämässä on kaksi suurta päivää. Se, jona hän syntyi, ja se jona hänelle selvisi, miksi.


Ei olisi mahdollista tehdä laulajantyötä vuosikymmeniä näin pienessä maassa vain yhdellä hitillä, Urani takana on enemmän. Nyt olen kertonut sinulle urani tarinan, joka jatkuu. Työni on antaa kuulijalle elämä laulussa. Se voi olla kolmen minuutin mittainen, mutta se on silti elämä.

Työni on kohdata ja koskettaa. Kosketus on läsnäoloa, olemista lähellä sitä, minkä voimme vain aavistaa ja vaistota. Uskoa tai olla uskomatta. Olla jotakin mieltä.

Tästä alkaa oma hengellinen matkani, ja se on toinen tarina. En voi saada täältä mukaani mitään, mitä olen saanut aikaan. Saan mukaani vain sen, mitä olen antanut.


Lahjaksi matkallesi haluan antaa muutaman neuvon, jotka perustuvat kokemukseeni, eivät tietoon!


Tartu siihen, mistä haluat sinut muistettavan.


√Ąl√§ odota parempia aikoja. Ne ajat ovat nyt.


√Ąl√§ odota, ett√§ sinut tullaan hakemaan kotoa.


√Ąl√§ pelk√§√§ pel√§t√§.


Toista kaltaistasi ei ole.


Olet jollekulle rakas, tärkeä ja ainutlaatuinen.


√Ąl√§ luovu unelmastasi.



11.4.2013 Joel Hallikainen